Painava on palikka.

No niin, kaksi kahdeksantoista millimetrin vanerinpalaa ja yksi parikymmentämillinen tammilevy on saatu liimattua nippuun ja paketti on todettu suoraksi. Paketin paino hirvittää vaikka sisään oli koverrettu kevityskammioita ennen tammilevyn liimausta. Painaa varmaan viitisen kiloa..

Ok, two pieces of 18 mm thick plywood and one 20 mm thick piece of oak (from the old table top) are glued together and the result is measured to be straight enough. The veigh of this piece is enourmous even there was those empty cells made inside before gluing the oak top. The weigh is something like 5 kg.



Netistä olin etsiskellyt LP:n kuvia jotta saisin piirrettyä jonkinlaisen sapluunan. Kuva piti olla tietysti mahdollisimman suoraan edestäpäin kuvattu jotta mittasuhteet eivät vääristyisi. Sopiva kuva löytyikin helposti ja tulostamalla sen sekä kopiokoneella suurentelemalla sain aikaiseksi mieleiseni pahvimallin. Ensimmäinen hahmotelma piirtyi sen avulla lyijykynällä vaneri/tammilevyn pintaan.

Runkopalikka oli vielä tässä vaiheessa miltei suorakaiteen muotoinen ja sitä piti tietysti ruveta muotoilemaan kurvien mukaiseksi. En omista vannesahaa enkä pistosahaa joten tämä työvaihe alkoi raakasti käsisahalla pala palalta hauista vuoroon oikoen ja vuoroon koukistaen. Hikiseksi kävi tämä työvaihe. Havaitsin pienen vaiheistusvirheen tässä kohdassa työskentelyä. Jos sahaan runkopalikan muotoonsa, on se vaikea saada työstettyä kannen osalta kaulan vaatimaan kulmaan.

LP:ssahan on tämä kaulan kulma määräävänä tekijänä kannen muotoilussa joten se piti selvittää ja selvisihän se suurin piirtein. Muutamia asteita piti saada kallistusta kanteen sille osalle mihin kaula kiinnittyisi. Homma hoitui niin että ruuvasin liimaamani levyn alle riman joka kohottaa kaulanpuoleista levyn päätyä.

Kun pylväsporakoneen alle oli saatu aikaiseksi riittävän suuri tasainen työskentelytaso niin tällä tasolla levyä liikuttelemalla jyrsin pylväsporakoneeseen kiinnitetyllä jyrsinterällä pikkuhiljaa tavaraa pois levystä joka tapahtui pari millimetriä kerrallaan. Hidasta hommaa.

I did search the internet to find pictures of LP so that I was able to make a template for a body. The picture should preferred to be taken as straight to the face of the guitar so that the figure is accurate. Suitable picture was easy to find and with scaling I could make the template from cardboard. With that template I could draw the final cutting lines to the surface of the oak piece.



Tässä siis pari kuvaa ensimmäisen viistouksen tekemisestä.



Tämän jälkeen katsoin aiheelliseki jyrsiä palikkaan uran kaulaa varten. Sitä varten rakentelin sapluunan samaisesta vanerista mistä runkopalikkakin on liimattu kasaan. Palikan kiinnitin tulevan kaulamikrofonin kolon kohdalta lankkuun kiinni. Siitä sitten ensin poralla kamaa pois ja sitten jyrsimen terällä lisää, sapluunan reunoja seuraten. Olisi ehkä ollut mukavaa jos jyrsimen terä olisi ollut laakerilla varustettu mutta kävihän se näinkin.





Kun sapluunalla on saatu riittävän syvälle ura, voi sen poistaa (näin päättelin ja toivoin sillä jyrsimeni ei ylettänyt enää syvemmälle paksuhkon sapluunan vuoksi)ja jatkaa jyrsimistä ikäänkuin jo jyrsitty kolon yläreuna sapluunana. Onnistuihan se sitten vaikka hetken epäröin homman tarkkuutta.




Toinen viistous piti sitten saada otelaudan loppumiskohdan ja kielisillan välille. Rima siis pois levyn alta ja sopivasti mitoitettu hieman ohuempi rima tilalle ja taas jyrsimään. Voila, siinäpä viistoukset eikä tainnut tulla tyrittyäkään mitään.



Nyt ollaan jo jyrsimässä toista viistousta. Lankun päällisen tammesta näkee kun olen rapsuttanut lakkaa pois nähdäkseni millainen pinta sen alta paljastuisi. Ihan huvikseen vain, kokonaanhan se pinta tulee kuitenkin työstettyä.

Gibson Les Paul

Alamme lähestyä varsinaista aihetta.

Les Paul on ollut mielestäni sähkökitaroiden ehdotonta aatelia niin äänensä kuin muotoilunsakin puolesta. Ensimmäinen kosketus sellaiseen tapahtui omalla kohdallani 70-luvun loppupuolella kun kaverini sai synttärilahjaksi sellaisen (terveisiä vaan Pekalle). Jos oikein muistan niin kyseessä oli DeLuxe malli. Kullanvärinen kansi oli mielestäni käsittämättömän kaunis ja lievästi sanottuna suunnilleen häpesin Isäni kanssa aikaansaamaamme kapistusta.

Vuodet kuluivat, kouluja käyiin, työpaikat vaihtuivat ja niin myös pikkakunnat mutta Les Paul pyöri mielessäni usein. Ajatus LP-tyyppisen kitaran kitaran rakentamisesta alkoi hiljalleen hautua mielessäni. Tuntui että tästä ei pääse ylitse muuten kuin kokeilemalla konstia.

Työkaluja ei ole käytettävissäni paljoakaan. Pylväsporakone, tavallinen akkuporakone, käsisahoja, hiomakone, ruuvipuristimia ja jotakin pientä. Ajattelin että en ryhdy turaamaan kättelyssä mitään parempaa materiaalia kun tiesin että kaarevan kannen tekeminen kylmiltään voisi olla melko haastavaa joten valitsin runkotavaraksi mahongin sijaan pakkauslaatikosta talteen ottamaani vankkaa vaneria ja kanneksi vanhan pöytälevyn tammea. Näillä pääsisi tekemään rungon periaatteessa työtapana oikein eli kahdesta materiaalista ja samalla vaikkapa vain kokeiluluontoisesti yrittämään kannen kaarevuuden muotoilua. Periaatteessa päätin tässä vaiheessa että tämä ensimmäinen yritys lähestyä aihetta tulisi olemaan pelkkä muotoilututkielma. Minullahan ei ollut mitään sapluunaa minkä perusteella olisin voinut ryhtyä muotoja väkertämään enkä oikein luottanut siihen että ensimmäisellä kerralla saisin aikaan sellaista jälkeä mikä olisi kelpuutettavissa soivaan ja esittelykelpoiseen sähkökitaraan.

Jotain piti siis ryhtyä tekemään joten sahasin vanerista kaksi kappaletta ja liimasin ne päällekkäin. Seuraavana päivänä irroittaessani liimauspuristimet, havaitsin että paketti oli hieman kiero. Muutaman millin mutta kuitenkin. Tämähän mielenkiintoista. Homma alkoi heti mokalla. Mihinkähän tässä vielä päästään?

Uudet sahaukset ja uudet liimaukset, tällä kertaa paksun, suoraksi varmistetun pöytälevyn pintaan ruuvipuristimilla kiinni vääntäen. Seuraavana päivänä kakkua irroittaessani havaitsin että tällä kertaa tulos on suora. Joudunkohan tekemään kaiken useaan kertaan?

Now, we are getting close to the subject. I think Les Paul has the crown of electric guitars when speaking of the voice or the curves. My first contact to LP was at late seventies when a friend of mine got one for a birthday present from his father (greetings to Pekka). If I remember right it was Deluxe Gold Top model. I thought it was so beautiful and also thought that a guitar that my father and I made was nothing compared to that Gibson.

The years passed by, different schools, different jobs and different cities but that LesPaul often popped in to my mind. A thought of building the LesPaul type of guitar has started to build up in to my mind. The result was that I must try to build one.

I have not so many tools. Vertical drill, battery drill, few saws, sanding machine, screw presses and something small. (to be continued in english)

Ensimmäinen kokonaan omatekoinen.

Olin aikoinani laivalla töissä. Siis ihan oikeasti merimiehenä nesteen tankkereissa. Laivan kanssa pyörittiin niin Suomen rannikolla kuin euroopassakin. Kerran olin mukana jopa Grönlannin reissulla. Matka syysmyrskyssä atlantin yli ei ollut mikään huviretki.

Iltaisin oli aikaa harrastella ja kaikenlaisia harrastuksia laivalla oli havaittavissakin. Joku hioi kiviä koruiksi, joku teki höyrykonetta ja jotkut kannattivat vanhaa laiva/pullo traditiota joko tyyliin laiva pullossa tai pullo laivassa.

Itse väsäsin kaikenlaisia puutöitä. Pieniä sorvauksia, veneiden/laivojen pienoismalleja sun muuta. Kerran käydessämme Oulussa osuin musiikkiliikkeen ikkunan eteen ja sain oivalluksen käydä sisällä kysymässä mahtaako heiltä löytyä kitaran rakentamiseen soveltuvia osia. Sieltähän löytyi. Ostin siis virityskoneistot, mikrofonit, kielisillan ja kielien kiinnikkeen. Otelauta löytyi vain klassiseen kitaraan mutta se sai kelvata kun parempaakaan ei ollut. Ajattelin että kyllähän siitä saa jotakin aikaan.

Materiaaliksi ei käytettävissä ollut oikeastaan kuin vaneria joten siihen käsiksi sitten. Eri paksuuksia oli käytettävissä ja niistä sitten päällekkäin liimailemalla sain tarpeeksi paksuutta bodyyn. Kaulakin syntyi vanerista ja tietenkin ilman kaularautaa. Laminoinnit asetin sentään kaulassa pystysuuntaisiksi. Osasin aavistella että se ei tulisi taipumatta kestämään mutta ryhdyin hommaan silti. Kitara siitä valmistui ja jopa ihan soitettava sellainen mutta mitoitukset olivat mitä olivat.

Muodoksi en kelpuuttanut mitään olemassaolevaa vaan tahdoin ihan itse muotoilla lankun. Näin jälkeenpäin kun asiaa tarkastelee voi vain todeta että paremminkin olisi voinut onnistua. Lukija voi (jos sellaisia joskus ilmaantuu) itse todeta kuvasta asian laidan ja muodostaa oman mielipiteensä.

Kavensin kaulaa ihan liikaa. Kaventaahan sitä piti sillä otelauta oli, niinkuin kerroin, klassiseen kitaraan tarkoitettu ja aivan liian leveä. Lisäksi se oli täysin tasainen mutta sille asialle en tehnyt mitään silloin. Vasta kymmenen vuotta kitaran valmistumisen jälkeen, kun päätin oikaista taipuneen kaulan, hioin siihen radiuksen. Irroitin siis nauhat ja käsivaralta vedin sopivan tuntuisen kaarevuuden otelautaan, taivutin nauhalangat ja asensin ne takaisin. Päätin että ikinä en enää sähkökitaraa ryhdy rakentamaan. Päätös osoittautui myöhemmin kumoutuvaksi joka itse asiassa on syy siihen miksi tätä blogia ryhdyin kirjoittamaan.

Kitaran rakentelusta.

Tekniikan Maailma julkaisi muinoin artikkelisarjan jossa rakennettiin niin sähköbasso, sähkökitara kuin putkivahvistinkin. Sain teini-ikäisenä käsiini jo silloin vanhahkot ohjeet ja sain puuntyöstöön minua enemmin perehtyneen isäni puhuttua ympäri ja niin ryhdyimme rakentamaan TM:n ohjeen perusteella sähkökitaraa.

Perheessämme vallinneen ajattelutavan mukaan tekemällä itse kaikki mahdollinen säästettiin mukava summa rahaa ja en voinut edes kuvitella saavani lupaa ostaa oikeaa sähkökitaraa sillä enhän osannut edes soittaa kitaraa. Tämä ajattelutapa toistui esimerkiksi luistinten hankkimisessa minulle. Miksi ostaa uusia luistimia, mahdollisesti vielä harjoitusluistimia sillä enhän osannut luistella. Parempi harjoitella serkkupoikien vanhoilla linttaan luistelluilla yksilöillä ja katsoa tuleeko siitä mitään koko hommasta. En itse asiassa milloinkaan oppinut kunnolla luistelemaan ja minut valittiin urheilutunnilla jääkiekkojoukkueisiin aina viimeisenä. Rönsyilin heti aiheesta sivuraiteille.

Homma oli, siis kitaran rakentaminen, mielenkiintoista. Itse tosin suurimmaksi osaksi katselin kun Isäni ensin perehtyi ohjeisiin ja sitten teki käytännöllisesti katsoen puuntyöstön kokonaisuudessaan. Minun tehtäväkseni jäi kaulan muotoilu, metalliosien kiinniruuvaaminen ja sähköisten osien rakentelussa avustaminen. TM:n ohjeen mukaisesti teimme kitaraan sisäänrakennetun etuvahvistimen joka toimi 4,5 voltin litteällä patterilla. Melkoisesti koverrettavaa tuli siis kitaran runkoon. Hommaa avitti puutyöverstaalle juuri hankittu talttakone. Jälkeenpäin työstöjälkeä tarkastellen voin kuvitella että yksinkertainen yläjyrsin jollaisen tänään, 49-vuotis syntymäpäivänäni sain vaimoltani hyvin toivotuksi synttärilahjaksi, olisi hoitanut homman huomattavasti siistimmin.

Kitara tuli valmiiksi aikanaan ja opettelin sillä soittamaan vaikka kaula olikin jäljiltäni paksuhko ja profiililtaan melko omaperäisen oloinen. Materiaaleista mainittakoon että kitaran runko tehtiin 100 vuotiaan hirsitalon puretuista hirsistä tehdystä liimapuulevystä jonka molemmille puolille liimattiin kolmen millimetrin vanerit. Kaulapuuksi valittiin tammea sillä kuvittelimme sen olevan riittävän lujaa ja taivutusta kestävää. Mitään funktionaalista kaularautaa emme asentaneet vaan sen sijaan kaulan sisään upotettiin 8 millimetrin paksuinen teräspuikko. Ajattelimme että eihän sitten taatusti taivu. Myöhemmät havainnot osoittavat ajatuksemme vääriksi.

Elektroniikasta mainittakoon että mikrofonit sain eräältä perhetutultamme. Ne olivat kromipintaisessa kuoressa jossa oli helmiäisjäljitelmäinen keskusta ja siinä kielien kohdalla ruuvit. Muuta elektroniikkaa haeskeltiin kissojen ja koirien kanssa ympäri Kouvolaa ja lähiseutuja.Muistan että varsinkin "yliheittäjä" eli pakkakytkin tuotti ongelmia. Myös transistorit olivat hieman hankalasti löydettävissä. Kaikki osat kuitenkin loppujen lopuksi löytyivät ja kitara valmistui. Tällä hetkellä se lojuu tuolla kellarissa odotellen ehkä kunnostusta.