Kun olin päässyt tarpeeksi lähelle piirtämiäni lankun ääriviivoja otin käyttöön kyhäämäni hiontarullan. Se rakentui työpaikan roskiksesta kaivamistani romuista sekä pätkästä kierretankoa.
Nyt vain levy pöydälle, hiontarulla kiinni pylväsporakoneeseen ja levyn reunoja tasaiseksi. Havaitsin pian että imurin käyttäminen on työskentelyn tässä vaiheessa tuiki tarpeellista sillä hiontapölyä syntyi mekoisesti. Kun tarkastelin hiontajälkeä huomasin syyn siihen miksi oikeissa vastaavissa hiontalaitteissa rulla liikkuu ylös/alas-suuntaisesti. Lankun reunaan tuli nimittäin melkoisesti reunan suuntaisia uria jotka joudun myöhemmin käsin hiomalla siloittelemaan. Viimeistelyä jää myös kaipaamaan reunan kaarevuus jota tällä menetelmällä ei pysty saamaan aivan jouheaksi. Muodon leikkaaminen alunperin vannesahalla olisi ollut helpotus tähän pulmaan mutta niinkuin aiemmin totesin sellaista ei ollut käytettävissäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti