Olen yli kymmenen vuotta sitten taltioinut kvarttisahatun koivulankun palasen joka saattaisi soveltua tehtävään, sikäli kun koivupuu siihen nyt ylipäätään käy. Tutkimme asiaa. Puunpala on noin 90 cm pitkä, kymmenisen senttiä leveä ja noin kuusi senttiä paksu. Parinkymmenen sentin päässä toisesta päädystä on tumma oksankohta mutta sen ehkä saa sijoitettua niin että se jyrsiytyy pois kun tehdään kaulamikin koloa.
Ensin pitää tietysti saada yksi sivu tasaiseksi. Yritin tätä vanhalla pitkällä puurunkoisella käsihöylällä. Kappale höyläpenkkiin kiinni ja työstämään. Elävästi muistoihin palaa kansakoulun käsityötunnit joilla höylättiin isojakin kappaleita olemattomiin kun yritettiin saada pintaa tasaiseksi. Välttääkseni tämän ilmiön lopetin höyläämisen kun olin saanut kaula-aihioni toisesta päästä puoli senttiä toista päätä ohuemmaksi. Paksumpikin pääty oli silloin jo menettänyt millimetrejä paksuudestaan. Pinta oli metalliviivottimella tarkasteltuna melkein tasainen mutta ei ihan. Jatkoin työstöä asettamalla kappaleen porakoneeni alle rakentamalleni pöytälevylle höylätty puoli alaspäin ja päätin jyrsiä porakoneella vastakkaisen pinnan tasaiseksi. Tämä operaatio onnistui nähdäkseni riittävän hyvin. Sen jälkeen tasasin aiemmin höyläämäni pinnan samalla metodilla kääntämällä kappaleen pöydällä ympäri. Nyt minulla oli tasapaksu kappale koivua joka työstäytyi hieman ajateltua ohuemmaksi mutta jäi laskelmieni mukaan silti riittävän paksuksi. En millään tahtoisi pilata tätä puuta. Harmittaa että en ottanut kuvia tästä kaulan alkuvaiheen työstöön liittyvistä vaiheista mutta asialle ei tässä vaiheessa voi mitään.
Kuva höyläyksien jälkeen ja kaulan mittoja piirtäen palikan pintaan hahmoteltuna kuitenkin tässä alapuolella
Saadakseni jonkinlaisen käsityksen kaulan leveydestä kävin ostamassa Millbrookista otelaudan. Mitaten sen paksummasta päästä ja lisäten siihen millin verran "työstövaraa" sain mitan jonka mukaan sahailin kaula-aihion leveydestä puuta pois tyyliin kaikki ylimääräinen on liikaa. Lapaa varten jätin levennyksen toiseen päähän. Eriasteisten työstöjen jälkeen minulla oli käsissäni kappale joka oli suurimmaksi osaksi suorakaiteen muotoinen ja lapapäästä epämääräinen reunoiltaan mutta tasapaksu.
Lapaa varten aihiossa ei riittänyt paksuutta joten päädyin sahaamaan aihion päästä lavan kallistuskulmaa (noin) vastaavalla sahauksella kappaleen pois ja liimasin sen aihion alapuolelle todeten että tämä ehkä juuri ja juuri riittää lavan rakentamiseen.
Sitten piti rakentaa jiki jonka avulla saisin jyrsittyä lavan ihan oikeaan kulmaan. Tämän suunnitteluun kului sitten aikaa. Suhteettoman paljon verrattuna siihen mikä oli lopputulos. Tähän väliin saankin liitettyä tämän osoin ensimmäisen kuvan jotka siis on otettu tästä kyseisestä jikistä. Niinkuin lukija (jos niitä joskus ilmaantuu) havaitsee niin raaka-aineena on käytetty tätä samaista vaneria joka ulkoilman vaikutuksesta on saanut hieman pilkkuja pintaansa. Liekö hometta vai mitä. Ei anneta sen häiritä.
Tässä siis jiki...
... ja jiki toiselta suunnalta.
Sitten lavan jyrsintää palikka jikissä kiinni.
Jyrsintää . . .
... ja toiselta kantilta, että homman idea selkiää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti