Kompensaatio

Tallan kompensointi tehty. Otin koiran kaluamasta luusta siivun ja asensin sen sopivasti muotoiltuna tallan viereen. Vire on nyt "melko hyvä".

Suunnitteilla Telen tyyppinen projekti.

The compensation is done. I took the bone from my dog and molded a small piece of it to became compensation saddle. The tuning settles now much more better.

Planning to start a telecaster type project.

Edistystä vai turausta??

Tekele alkaa muistuttaa kaukaisesti kitaraa kun kaula on yhdistetty bodyyn. After joining the neck to the body it is beginning to remind a guitar.


Kaula on liimattu kiinni ja petsi pinnassa. The neck is glued and the colour is set.



Hiottu lapa.



Lapa lakattuna. Valitan hyvin kapeaa syväterävyyttä kuvassa. The machine head is lacquered. I'm sorry for very narrow sharpness at the picture.



Tässä body on saanut pintaansa lakkaa. Sitä sitten yritetään saada tasaiseksi hiomalla sillä tammessa on hurjat huokoset. Lakka uppoaa niihin ja kuivuessaan menee montulle. Liekö tein virheen kun valitsin nitroselluloosalakan sillä huokosten kohdalla lakka rupeaa kuivuessaan halkeilemaan. Neljä viikkoa lakkauksen jälkeen kiillotusta yritettäessä halkeamat tulee todella hyvin esiin ja niitä on paljon. Yritän hyvin ohueksi ohennetulla lakalla paikata halkeamia umpeen mutta jos homma ei onnista niin vedän koko projektin takaisin puupinnalle ja aloitan alusta.

Over here the body also is lacquered. I'm trying to get the surface smooth by sanding it. The oak har very deep groves and the lacquer goes in those holes and when dry it is sucked and the surface is not so smooth. Also the cracks appear to the surface when the nitrolaquer dries. Did I make a wrong choise with the lacquer? Four weeks from putting the lacquer and when trying to polish the surface, the cracks are so bad that I must try to get rid of them by lacquering the surface again with thinned nitrolacque. If this doesn't help I must sad it to the woods and start again from the biginning.



Näin siis epätoivo ja kauhu kasvavat kun yritän tunkea halkeamiin lisää lakkaa. Nitroselluloosalakkahan on semmoista että se sulattaa edellistä kerrosta päälle lakattaessa ja ainakin teoriassa paikkaukset on mahdollista saada näkymättömiin. Tasaisen pinnan saaminen paikkauskohtiin saattaa vaatia kärsivällisyyttä. Aika näyttää löytyykö sitä.

Desperation and horror are increasing while I'm adding thinned lacquer in to the cracks. As you might know this nitrostuff melts earlier layers and, at least in theory, it is possible to make fixings like this so that afterwards there is no visible marks left that the area is fixed. for getting the fixed area even and smooth might need patience . . . We'll see if I've got it.

Ostoksilla

Ihan Ameriikoissa tuli käytyä työmatkalla. USA:n kattava ketju Guitar Center myy kaikenlaista kitararompetta enkä voinut vastustaa kiusausta joten ostin varaosia. I was in USA at work trip and could not resist myself for buying some parts from Guitar Center which is, I think, the largest store over there that sells guitar stuff.



Ihan Gibsonin alkuperäisvaraosia oli tarjolla. Tämmöinen viritinsatsi maksoi 40 USD. Oli ihan pakko ottaa mukaan. F-musiikissa Kaisaniemen Kadulla vastaavat taisi olla jotain liki 80 EUR. There were lots of original Gibson spares on sale and I bought this kind of set with the price of 40 USD. At local store in Helsinki the same set was almost 80 EUR.



Liekö sitten kunnollinen tämmönen GROVER-merkkinen vipu. Asentavat näitä näköjään Epiphoneihinkin. I wonder if these GROVER's are deasent. I think they are installin these in Epiphones too.



Tämmöinen truss rod cover tarttui mukaan myös. Olisi voinut tietty itsekin nykertää mutta kun se nyt oli siinä. Muutama Greenback. This kind of truss rod cover I did bought too. For sure I could have made it myself but while it was there . . .



Rautatavaraa ostin netistä, Muusikoiden Netin markkinapalstalta. Merkistä ei ole tietoa mutta jotain tusinatavaraahan nämä ovat.

Sitten ostin vielä humpparit joista otan kuvan myöhemmin. Ovat peräisin Tokain Love Rock 84:stä. Olivat tehneet tilaa SD:n malleille joten ostin pois.




Jakkilevy Millbrookista



Humpparin kehykset Millbrookista



Hihnalukot Millbrookista

Lisää paksuutta kaulaan.

Viilua on nyt liimattu kaulaan ja jurppii vieläkin ihan älyttömästi. Kaula on siinä mallissa että ensimmäisen nauhan kohdalta paksuudeksi tulee 22mm. ja kahdennentoista nauhan kohdalta 24 mm. Tämä on suunnilleen se mitä ajattelin alunperin.

En ole havainnut mitään taipumista viilujen kuivuessa paikoilleen mutta jännittää kyllä vielä.



Tässäpä kaulaa sieltä tenon-päästä ja kuvassa näkyy viilutuksella aikaan saatu paksuuden lisäys. Hieman muotoilua on tässä vaiheessa tehty. Kitaran runkoon uppoavan osuuden koko käy hyvin ilmi myös tästä kuvasta. Tenon tulee ulottumaan aivan tulevan mikkikolon alempaan reunaan asti.

Homma jatkuu vaikka moka ottaa päähän.

Oukkei. Noin 5mm liian ohut kaula. Millä sen korjaa??? Yritän semmoista temppua että liimaan 6-7 koivuviilua kaulan taakse korvaamaan liian paljon jyrsittyä puuta. En nyt voi tarpeeksi painottaa miten ankarasti tämä pännii mutta tämmöistä "vanerikitaraa" varten en kyllä viitsi uutta kaulaakaan ryhtyä pusaamaan. Onnistui nuo kulmat ja kaikki niin hyvin tähän ja lapaviilukin on liimattu siihen. Maksoi monta Euroa. Tehdään siis semmoinen lauta missä on molemmissa päissä oikeanlainen kaarevuus sillä kaulahan on molemmista päistä kaareva. Sen avulla liimataan yksi höyrytetty viilu kerrallaan kaulan taakse ja rukoillaan että se kuivuessaan ei väännä kaulaa taaksepäin kaarelleen. Jos näin ei tapahdu niin otaksuttavasti kaulaan syntyy silti taaksepäin vetävä jännitys joka saattaa olla jopa avuksi kaulan taipumista estämään. Noin muutenhan homma on tyystin tyritty sillä puunsyiden kuviot menevät peittoon ja pieleen kun viilut tulevat siihen päällimmäiseksi.

OK. The result is the neck about 5mm too thin. How to fix this??? I will try to glue thin files of wood behind the neck to replace the wood that I did remove too much. I can't enough tell you how much this pisses me off but as this is a veneer guitar like this, I am not going to built a new neck. I succeeded to have the angles and everything else in perfect shape and the rosewood file glued at the machine head. Cost me many Euro's. So, I'm going to make a piece of wood that is shaped on both ends. With that I am going to glue several steamed files of wood one by one to the back side of the neck and pray that when they dry they don't bend the neck backwards. If this procedure is succesfull I hope this also makes a slight force to bend the neck that helps to compensate the force that the strings are making to bend the neck forward direction. The figures of the original neckwood at the back side are of course destroyed but it is going to be black so ...



Tässä kuvatus palikasta jolla ajattelin liimailla viiluja kaulan taakse. Kertoilen piakkoin miten homma onnistui.

Here is the picture of the piece of wood that used to glue the files to the back side of the almost ruined neck.

Vieläkin kaulan kimpussa.

No juu. Sitten jyrsittiin lisää. Kaula ohuemmaksi, lapa sai myös toiselle puolelle viilutuksen joka käsittää kaksi 0,7mm paksua viilua päällekäin liimattuna. Tämä siksi että saamme lujuutta lisää tämän kaularakenteen heikoimpaan kohtaan. Mustaksihan se tulee joten ulkonäöllistä vaikutusta viilulla ei ole.







Tässä lapa toisesta suunnasta. Saarnirima peittää kaularaudan uran.



Ja tässäpä tenon-pää kaulasta.

Tässä vaiheessa on hauskaa huomata perustavaa laatua oleva moka. Kaula on liian ohut. Olen jyrsinyt sen noin 5mm (!!!) liian ohueksi. Kyllä kitaroita näin ohuella kaulallakin tehdään mutta minä tahdoin about tuuman paksuisen enkä suinkaan 20 mm paksua. Nyt mietintämyssy syvälle päähän.

Kaulan työstäminen jatkuu.

Huhhuh,väliin tulee taukoja.Ihan senkin takia että pitä funtsia mitä on järkevää tehdä ja mitä ei. Pelottaa kaikki erehdykset mitä voi tapahtua ja siksi tahdon harkita etukäteen esimerkiksi kaikki työstöt.

Kaulakulman jyrsiminen onnistui kohtalaisen mukavasti. Kolhon näköistä kaula-aihiota piti mallata lankkuun ja näkyyhän se siihen istuvan. Lankkua on petsattu kokeilumielessä sillä tahdoin katsoa miten petsi imeytyy hyvin huokoiseen tammipintaan. Tässä saattaa tulla ongelmia silä ensin kaikki vaikuttaa hyvältä mutta kun petsi on kuivunut niin sinne tänne jää paikkoja missä petsi ei ole ottanut kiinni.



Lapa piti ensin jyrsiä tasapaksuksi ennen kuin lapaviilun voi liimata kiinni joten työstö käyntiin:





Kun lapa oli saatu tasapaksuksi, voitiin liimata lapaviilu. Vähän hassua kutsua tätä viiluksi sillä olen tottunut siihen että viilu on ehkä noin millin paksua kamaa korkeintaan muuta olkoot nyt sitten viilu. Paljon puristimia sitten joka paikkaan ja liimaa tietysti ensin väliin.



Sekalaista puristinpopulaatiota käytössä tässä vaiheessa.