Lisää paksuutta kaulaan.

Viilua on nyt liimattu kaulaan ja jurppii vieläkin ihan älyttömästi. Kaula on siinä mallissa että ensimmäisen nauhan kohdalta paksuudeksi tulee 22mm. ja kahdennentoista nauhan kohdalta 24 mm. Tämä on suunnilleen se mitä ajattelin alunperin.

En ole havainnut mitään taipumista viilujen kuivuessa paikoilleen mutta jännittää kyllä vielä.



Tässäpä kaulaa sieltä tenon-päästä ja kuvassa näkyy viilutuksella aikaan saatu paksuuden lisäys. Hieman muotoilua on tässä vaiheessa tehty. Kitaran runkoon uppoavan osuuden koko käy hyvin ilmi myös tästä kuvasta. Tenon tulee ulottumaan aivan tulevan mikkikolon alempaan reunaan asti.

Homma jatkuu vaikka moka ottaa päähän.

Oukkei. Noin 5mm liian ohut kaula. Millä sen korjaa??? Yritän semmoista temppua että liimaan 6-7 koivuviilua kaulan taakse korvaamaan liian paljon jyrsittyä puuta. En nyt voi tarpeeksi painottaa miten ankarasti tämä pännii mutta tämmöistä "vanerikitaraa" varten en kyllä viitsi uutta kaulaakaan ryhtyä pusaamaan. Onnistui nuo kulmat ja kaikki niin hyvin tähän ja lapaviilukin on liimattu siihen. Maksoi monta Euroa. Tehdään siis semmoinen lauta missä on molemmissa päissä oikeanlainen kaarevuus sillä kaulahan on molemmista päistä kaareva. Sen avulla liimataan yksi höyrytetty viilu kerrallaan kaulan taakse ja rukoillaan että se kuivuessaan ei väännä kaulaa taaksepäin kaarelleen. Jos näin ei tapahdu niin otaksuttavasti kaulaan syntyy silti taaksepäin vetävä jännitys joka saattaa olla jopa avuksi kaulan taipumista estämään. Noin muutenhan homma on tyystin tyritty sillä puunsyiden kuviot menevät peittoon ja pieleen kun viilut tulevat siihen päällimmäiseksi.

OK. The result is the neck about 5mm too thin. How to fix this??? I will try to glue thin files of wood behind the neck to replace the wood that I did remove too much. I can't enough tell you how much this pisses me off but as this is a veneer guitar like this, I am not going to built a new neck. I succeeded to have the angles and everything else in perfect shape and the rosewood file glued at the machine head. Cost me many Euro's. So, I'm going to make a piece of wood that is shaped on both ends. With that I am going to glue several steamed files of wood one by one to the back side of the neck and pray that when they dry they don't bend the neck backwards. If this procedure is succesfull I hope this also makes a slight force to bend the neck that helps to compensate the force that the strings are making to bend the neck forward direction. The figures of the original neckwood at the back side are of course destroyed but it is going to be black so ...



Tässä kuvatus palikasta jolla ajattelin liimailla viiluja kaulan taakse. Kertoilen piakkoin miten homma onnistui.

Here is the picture of the piece of wood that used to glue the files to the back side of the almost ruined neck.

Vieläkin kaulan kimpussa.

No juu. Sitten jyrsittiin lisää. Kaula ohuemmaksi, lapa sai myös toiselle puolelle viilutuksen joka käsittää kaksi 0,7mm paksua viilua päällekäin liimattuna. Tämä siksi että saamme lujuutta lisää tämän kaularakenteen heikoimpaan kohtaan. Mustaksihan se tulee joten ulkonäöllistä vaikutusta viilulla ei ole.







Tässä lapa toisesta suunnasta. Saarnirima peittää kaularaudan uran.



Ja tässäpä tenon-pää kaulasta.

Tässä vaiheessa on hauskaa huomata perustavaa laatua oleva moka. Kaula on liian ohut. Olen jyrsinyt sen noin 5mm (!!!) liian ohueksi. Kyllä kitaroita näin ohuella kaulallakin tehdään mutta minä tahdoin about tuuman paksuisen enkä suinkaan 20 mm paksua. Nyt mietintämyssy syvälle päähän.

Kaulan työstäminen jatkuu.

Huhhuh,väliin tulee taukoja.Ihan senkin takia että pitä funtsia mitä on järkevää tehdä ja mitä ei. Pelottaa kaikki erehdykset mitä voi tapahtua ja siksi tahdon harkita etukäteen esimerkiksi kaikki työstöt.

Kaulakulman jyrsiminen onnistui kohtalaisen mukavasti. Kolhon näköistä kaula-aihiota piti mallata lankkuun ja näkyyhän se siihen istuvan. Lankkua on petsattu kokeilumielessä sillä tahdoin katsoa miten petsi imeytyy hyvin huokoiseen tammipintaan. Tässä saattaa tulla ongelmia silä ensin kaikki vaikuttaa hyvältä mutta kun petsi on kuivunut niin sinne tänne jää paikkoja missä petsi ei ole ottanut kiinni.



Lapa piti ensin jyrsiä tasapaksuksi ennen kuin lapaviilun voi liimata kiinni joten työstö käyntiin:





Kun lapa oli saatu tasapaksuksi, voitiin liimata lapaviilu. Vähän hassua kutsua tätä viiluksi sillä olen tottunut siihen että viilu on ehkä noin millin paksua kamaa korkeintaan muuta olkoot nyt sitten viilu. Paljon puristimia sitten joka paikkaan ja liimaa tietysti ensin väliin.



Sekalaista puristinpopulaatiota käytössä tässä vaiheessa.